Kanit

Meille muutti eilen asumaan kaksi kania. Ne ovat leijonaharjaksen ja kääpiölupan risteytyksiä eli aika pienikokoisiksi jäävät. Kanit syntyivät 20.5 ja ovat vielä aivan ihanan suloisia poikasia. Vastoin kaikkia ohjeistuksia, meillä asuu nyt kaksi poikakania. Nimien vaihtelu on vielä aika vilkasta. Aamulla meillä asui Lumi ja Thorin Tammikilpi, mutta illalla Lumin kaverina asuikin Gandalf Harmaa. Mielenkiinnolla odotan huomisia nimivalintoja.

Kanien hoito on muuttunut paljon lapsuuteni ajoista tai sitten hoidin kanini silloin puutteellisilla tiedoilla. Nykyajan kaneja opetetaan sisäsiisteiksi ja niitä pidetään sisällä, kuten kissoja. Häkissä käydään syömässä ja vessassa. Mielenkiinnolla odotan, voiko tämä olla mahollista ja kykenenkö itse opettamaan kanini niin sisäsiisteiksi.

Tyttäreni on haaveillut kanista jo 3-vuotiaasta asti ja minullekin tuli kanikuume muutaman vuoden painostuksen jälkeen. Minulla on allergiataustaa, joten etenimme hyvin varovasti. Ensin suunnittelimme talviasuttavan kanilan rakentamista. Sitten ostimme allergiaystävällisiä heiniä kokeeksi. Nukuin niiden kanssa yhden yön ja totesin kestäväni heiniä sisätiloissa. Kanitietoutta päivittäessäni, huomasin, että sahanpurun laittaminen häkin pohjalle oli täysin vanhentunut tapa ja nykyään käytetään mattoja ja vessaankin löytyy puupellettejä, jotka eivät pölise niin helposti. Toivo sisäkaneista alkoi heräämään ja mieheni nerokas keksintö teknisen tilan muuttamisesta kanin häkiksi ratkaisi ongelmamme täysin.

Tekninen tila vuorattiin lehtikompostiverkolla, jotta putket ja johdot saisivat olla rauhassa. Sähkötaulun eteen ostettiin myös muovipleksi antamaan lisäsuojaa. Pesuhuoneen käsisuihkun letkuun ostettiin jatkopala, jotta käsisuihku yltäisi tekniseen tilaan asti. Joku viisas oli rakennuttanut tekniseen tilaan oman kaivon ja vesieristeet lattiaan, joten sen voi suihkutella suoraan siihen eikä tarvitse kanniskella häkin pohjaa kylppäriin. Maton voi puistella pihalle. Äärimmäisen iloinen olen siitä, että ilmastoinnissa sattuu olemaan poistoventtiili juuri teknisen tilan katossa, joten kaneille haiseva ilma ei lähde kiertämään koko taloa, vaan poistuu samantien ulos. Näin saimme sisäkaneja eikä kukaan saa allergisia oireita eikä meillä haise niin pahalle kuin voisi haista.

Kun haimme kanit Kemistä, huomasimme toki heti rakennelmamme aivan surkeaksi. Kanit olivat niin pieniä, että mahtuivat häkin reijistä keveästi. Eipä hätää, putkia voi suojella myös pahvilla ja oven laittaa kiinni. Häkkiä emme ole vielä kuitenkaan poistaneet turhana kapistuksena, koska se antaa kivasti lapsille rajaa, että he eivät mene härkkimään kaneja silloin, kun ne haluavat syödä tai nukkua rauhassa. Monenlaista kehitystä on muutenkin mielessä kanien huoneeseen, mutta annetaan ajan kulua ideoiden kehittyä. Näillä pärjätään näin alkuun.

Tässä kuvassa on Lumi. Hänen nimensä on säilynyt samana jo kaksi vuorokautta, joten voinen pitää sitä pysyvänä ratkaisuna. Lumi on vähän arempi näistä kahdesta, mutta tulee hyvin toimeen omistajansa kanssa. Lumi miettii aina pitempään, uskaltaako lähteä kodinhoitohuonetta tutkimaan, mutta se on vauhtiin päästyään paljon vauhdikkaampi kuin veljensä.