Arki alkoi, elämä jatkuu

Nyt tämä pelkäämäni ja odottamani arki alkoi. Mies menee aamuisin töihin, naapureiden lapset menevät kouluun, mutta me nukumme unemme loppuun ja ehdimme odottaa nälän heräämistä ennenkuin syömme aamupalamme. Näin muutaman päivän jälkeen tuntuu ihan mukavalta ja itsekin alan pikkuhiljaa toipumaan alkujärkytyksestä, jonka enimmäkseen ympäristö on aiheuttanut erilaisen valintamme takia. Olemme siis aloittaneet kotikoulun pidon. Koululaiset ovat tehneet koulutyönsä mallikkaasti ja olen itsekin mallikkaasti pystynyt neuvomaan isompia ja pitämään 2-vuotiaan silti hengissä.

Koululaiseni ovat koko kesän leikkineet naapuriston lasten kanssa ja pihallamme on pyörinyt päivittäin kymmenkunta lasta. Eilenkin sosiaalisten taitojen harjoitteluun jäi kotikoulupäivästä huolimatta tai jopa sen ansiosta 8 tuntia aikaa. Ryhmässä olemista voi harjoitella liikuntaharrastuksissa, joita on tulossa nyt lapsille tavallistakin enemmän tälle lukuvuodelle.

Olen myös saanut yllättävän paljon neutraaleja ja jopa positiivisiakin kommentteja kotikouluiluun. Lähtökohtaisesti oletukseni oli, että kaikki maailman ihmiset, paitsi muut kotikouluperheet, vastustavat ideaa jyrkästi.

Olen jakanut matikan ja äikän jokapäiväisiksi oppiaineiksi ja 4. luokalla myös englantia on pikkuisen joka päivä eikä 2 kertaa viikossa, kuten koulussa. Olen laskenut, että aikalailla koulun kanssa oikeassa suhteessa menee, jos uskontoa, kuvista, kässää, musiikkia, ylttiä ja liikuntaa on päivittäisten aineiden lisäksi kerran viikossa tai jaksoitettuna samassa suhteessa. Kotikoulussahan ei tarvi orjallisesti tunteja laskea, vaan riittää, että oppimista tapahtuu. Taideaineet aijon pitää sopivan mittaisina jaksoina siihen nähden, miten ne luontevasti menee kelloon vilkuilematta. Liikuntaa tulee meillä harrastettua monipuolisesti ihan luonnostaan, joten se pyörii irrallaan iltaisin. Ainoana liikuntalajina uudessa ops:ssa mainitaan uiminen ja se helpottaa huomattavasti liikunnan järjestämistä kahden lapsen kotikoulussa, kun lapsia ei satu olemaan jalkapallojoukkueellista. Meillä kukaan ei kyllä edes pidä jalkapallosta eikä jääkiekosta.

Kotikoulutunnelmat ovat tällä hetkellä ihan hyvät, vaikka onhan se työläämpää arkea kuin pelkän 2-vuotiaan kanssa kotiäitinä oleminen. Ainakin näin alussa, kun pitää suunnitella kaikenlaista, kuten opettajien yleensäkin. Yllätyin, että kotikoulussakin lapsille tulee odotusaikoja, vaikka kuinka suunnittelisin opiskelut siten, että toinen tekee matikkaa, kun toinen tekee jotain, missä tarvii aikuista, niin jaloissa pyörii silti aina 2-vuotias ja välillä kaikki tarvivat äitiä yhtäaikaa johonkin. Odottaminenhan ei ole toki vaarallista ja vanhin osaa näköjään jo itsenäisesti käyttää ajan hyödyksi johonkin järkevään. Joka tapauksessa odotteluaika on huomattavasti pienempi kuin koulussa ikinä.

En kuitenkaan koe, että kuopuskaan tässä jää häviäjäksi, koska nyt hänen ei tarvitse kuskailla ketään kouluun ja kotona hengailu on varmasti laadukkaanpaa aikaa kuin turvaistuimessa kököttäminen, vaikka aamusta meneekin pari tuntia lähinnä isompien huomioimiseen. Siinä jää kuitenkin vielä 10 tuntia aikaa huomioida kuopusta, kun isommat eivät vapaa-aikanaan enää juurikaan aikuista tarvitse.

Omasta jaksamisesta täytyy opetella huolehtimaan. Tarvin itselle arkeeni haasteita, joita nyt kotikoulun organisointi kivasti tuokin, mutta lisäksi tarvin aikaa, jolloin en ole omien lasteni kanssa ja näen muita aikuisia. Tähän olen varautunut ilmoittautumalla kahteen tanssiharrastukseen. Lisäksi haluaisin vielä oppia soittamaan paremmin pianoa ja harkitsen lisäksi pianotuntien ottamista. Tämä arki vielä hakee uomiaan ja jatkuvasti huomaan jotain muokkaamisen tarpeita.


Muokkaus: Viikonlopun vietto on kyllä ollut rankkaa. Molemmat kotikoululaiset ovat sortuneet kouluhommiin myös viikonloppuna ja minä en ole hennonut kieltää niiden tekemistä enkä ole pystynyt kieltäytymään auttamasta. Tytär on ommellut pehmokaniaan ja tarvinut siihen henkistä tukea. Poika taas on intoutunut oma-aloitteisesti kuvishommiin ja nytkin iltapuhteena opettelee englannin kappaleen sanoja tietokoneella Quizletilla. Toisaalta mukavaa, kun opsikelu tuntuu näin innostavan.