Tänään tajuain olevani kotiopettajatar. Tuntuu ihan hassulta paluulta Jane Austenin aikaan. Olen oppinut tuntemaan lapsilleni sopivia opiskelutapoja tässä parissa viikossa. Isompi tykkää isommista urakoista ja kokonaisuuksista ja pienempi tekee mielummin pieniä palasia kerrallaan. Ekapeli on muodostunut hitiksi, jonka voimalla tylsät matikat saadaan raapustettua paperiin. Kuvista on mielenkiintoista pitää, kun toinen keksii aina, miten annetun tehtävän saa suoritettua alle minuutissa ja toinen tekee minkä tahansa kuviatyön niin hartaasti, että siihen menee todellakin aikaa. Englantia opiskellaan paljolti Quizlet -ohjelmalla. Sieltä löytyy Yippii -kirjaan sanastot.
Meijän koulu alkaa 9:ltä ja päättyy yleensä klo 12. Viimeistään. Riippuu siitä kuinka hartaasti taideaineita tehdään. Yleensä nämä pakolliset aineet saadaan pakettiin lounaaseen mennessä. Tavoitteena on venyttää niitä vielä vähän pidenpään, jotta pääsisivät vapaaksi samoihin aikoihin, kun ensimmäiset naapurit kotiutuvat koulustaan. Tekemistä kyllä riittää.
Kotiopettajattaren ura on mielenkiintoinen, kun kyseessä on omat lapset, niin niille varsinkin haluaa antaa laadukasta opetusta ja opetusta tulee suunniteltua etukäteen ja jälkikäteen ja eletyssä hetkessä. Todellisuudessahan rytmin sanelee kuopus ja sopeutuvaiset koululaiset saavat opetustuokiota silloin, kun ehin antamaan. Joskus laitan Kaapoa yleareenasta, jotta ei tarvi jo aloitettua opetusta keskeyttää kuopuksen takia. Onneksi ruutuilu on pienimmällä pysynyt 1-2 Kaapossa koulupäivän aikana.
Itse tällä hetkellä toivon, että lapseni viihtyisivät kotikoulussa koko lukuvuoden. Saa nähdä, miten mun käy. Karkaako mun oppilaat kouluun takaisin? Sitä kysytään niiltä 19.9 seuraavan kerran. Siihen mennessä ehtii olla sekä hyviä, että huonoja päiviä. Näiden helteiden takia tämä tuntuu vähän epätodelliselta edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti