maanantai 31. elokuuta 2015

Harrastuksia

Olen nyt viimein löytänyt jonkin liikuntalajin, josta lähes pidän. En ole koskaan nauttinut koululiikunnasta ja vain hyötyliikunta on kuulunut sanavarastooni. Tässä iässä on vaan pakko alkaa liikkumaan, jos haluaa elää pikkasen pidenpään. Valitsin tanssin, koska se muistuttaa eniten musiikkia, josta pidän. Valinta on ollut osuva. Viime talvena aloittelin tanssimista Elliotsin tanssikurssilla, jossa kokeiltiin eri lajeja. Niistä tykkäsin yllätyksekseni eniten baletista. Olen aina ollut suorastaan antiballeriina. Olen ennemminkin se poikatyttö, joka pukeutuu maastotakkiin kuin prinsessa. Inhosin jo lapsena prinsessaleikkejä yli kaiken. Edelleen korvaani särähtää tosi pahoin, kun baletinopettaja käskee ottamaan jonkin prinsessamaisen asennon. Naisellisuutta ei parane korostaa tässä ruumiissa. Silti baletti sopii minulle parhaiten. Se on hiphoppiin verrattuna staattisempaa ja kömpelö vanha ruho pysyy siinä paremmin mukana. Musiikit puolestaan ovat parempia katutansseissa. Näin klassista musiikkia harrastaneena en voi mitenkään ymmärtää, miksi baletissa voi olla nykyaikanakin venyvää ja vanuvaa pianonpimputusta harjoitusten taustalla. Ymmärrän toki, ettei mikään populaarimusiikki sovi aiheeseen, mutta onhan sitä klassistakin musiikkia monenlaista.

Käyn nyt kerran viikossa baletissa nauttimassa siitä, että pysyn opetuksessa mukana ja musiikki on kohtuullisen kuunneltavaa. Sitten käyn kerran viikossa Elliotsien tanssitunnilla, joka on mitä lie hiphoppia ym. hyvällä musiikkimaulla valittua, mutta jossa olen se huonoin ja plösöin, mutta siellä on silti mukavaa. Olen hurjan iloinen siitä, että olen saanut itselleni liikuntatunnin jopa kaksi kertaa viikossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti