Hyviä opetusmateriaalisivuja

En ole kaikkia näitä itse käyttänyt, joten en ota niiden laadusta mitään vastuuta. Teen tätä listaa lähinnä itseäni varten, mutta siitä saattaa olla iloa muillekin. Tarkoituksena on päivittää tätä aina, kun löydän uusia opetuskäyttöön soveltuvia sivuja.

Koulukino

kristinuskon leviäminen, animaatio: https://www.facebook.com/100009876876097/videos/164210730584822/

Maailman uskonnot animaatio: https://www.facebook.com/businessinsider/videos/10152949760834071/

Maapallon asuttaminen animaatio: https://www.facebook.com/businessinsider/videos/10152823614039071/

Euroopan maantieto: http://www.toporopa.eu/fi/

Opetusohjelmia Yleltä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/18/ohjelmasarjoja-opetuskayttoon

Aleksis kivi sivusto: http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=166&Itemid=200

Uskonto: http://www.theologica.fi/uskontunnustukset.html

Minecraft opetuksessa: http://minecraft.edu/

Minecraft kertotaulu: http://themultitaskinmom.com/free-minecraft-story-starters/

Minecraft kertotaulukuvia: http://www.coloringsquared.com/worksheet/minecraft-bow-basic-multiplication/

Matikkablogi: http://matikanope.blogspot.fi/2005/11/suomalaisia-matikan-opetussivustoja.html

Edu.fi: http://edu.fi/verkko_oppimateriaalit/perusopetus

Ääniä historian tunneille: http://m.vasamuseet.se/sv/audioguider/Aaniopas---Suomalainen/Aaniopas/

Harrastuksia

Olen nyt viimein löytänyt jonkin liikuntalajin, josta lähes pidän. En ole koskaan nauttinut koululiikunnasta ja vain hyötyliikunta on kuulunut sanavarastooni. Tässä iässä on vaan pakko alkaa liikkumaan, jos haluaa elää pikkasen pidenpään. Valitsin tanssin, koska se muistuttaa eniten musiikkia, josta pidän. Valinta on ollut osuva. Viime talvena aloittelin tanssimista Elliotsin tanssikurssilla, jossa kokeiltiin eri lajeja. Niistä tykkäsin yllätyksekseni eniten baletista. Olen aina ollut suorastaan antiballeriina. Olen ennemminkin se poikatyttö, joka pukeutuu maastotakkiin kuin prinsessa. Inhosin jo lapsena prinsessaleikkejä yli kaiken. Edelleen korvaani särähtää tosi pahoin, kun baletinopettaja käskee ottamaan jonkin prinsessamaisen asennon. Naisellisuutta ei parane korostaa tässä ruumiissa. Silti baletti sopii minulle parhaiten. Se on hiphoppiin verrattuna staattisempaa ja kömpelö vanha ruho pysyy siinä paremmin mukana. Musiikit puolestaan ovat parempia katutansseissa. Näin klassista musiikkia harrastaneena en voi mitenkään ymmärtää, miksi baletissa voi olla nykyaikanakin venyvää ja vanuvaa pianonpimputusta harjoitusten taustalla. Ymmärrän toki, ettei mikään populaarimusiikki sovi aiheeseen, mutta onhan sitä klassistakin musiikkia monenlaista.

Käyn nyt kerran viikossa baletissa nauttimassa siitä, että pysyn opetuksessa mukana ja musiikki on kohtuullisen kuunneltavaa. Sitten käyn kerran viikossa Elliotsien tanssitunnilla, joka on mitä lie hiphoppia ym. hyvällä musiikkimaulla valittua, mutta jossa olen se huonoin ja plösöin, mutta siellä on silti mukavaa. Olen hurjan iloinen siitä, että olen saanut itselleni liikuntatunnin jopa kaksi kertaa viikossa.

Kotiopettajatar

Tänään tajuain olevani kotiopettajatar. Tuntuu ihan hassulta paluulta Jane Austenin aikaan. Olen oppinut tuntemaan lapsilleni sopivia opiskelutapoja tässä parissa viikossa. Isompi tykkää isommista urakoista ja kokonaisuuksista ja pienempi tekee mielummin pieniä palasia kerrallaan. Ekapeli on muodostunut hitiksi, jonka voimalla tylsät matikat saadaan raapustettua paperiin. Kuvista on mielenkiintoista pitää, kun toinen keksii aina, miten annetun tehtävän saa suoritettua alle minuutissa ja toinen tekee minkä tahansa kuviatyön niin hartaasti, että siihen menee todellakin aikaa. Englantia opiskellaan paljolti Quizlet -ohjelmalla. Sieltä löytyy Yippii -kirjaan sanastot.

Meijän koulu alkaa 9:ltä ja päättyy yleensä klo 12. Viimeistään. Riippuu siitä kuinka hartaasti taideaineita tehdään. Yleensä nämä pakolliset aineet saadaan pakettiin lounaaseen mennessä. Tavoitteena on venyttää niitä vielä vähän pidenpään, jotta pääsisivät vapaaksi samoihin aikoihin, kun ensimmäiset naapurit kotiutuvat koulustaan. Tekemistä kyllä riittää.

Kotiopettajattaren ura on mielenkiintoinen, kun kyseessä on omat lapset, niin niille varsinkin haluaa antaa laadukasta opetusta ja opetusta tulee suunniteltua etukäteen ja jälkikäteen ja eletyssä hetkessä. Todellisuudessahan rytmin sanelee kuopus ja sopeutuvaiset koululaiset saavat opetustuokiota silloin, kun ehin antamaan. Joskus laitan Kaapoa yleareenasta, jotta ei tarvi jo aloitettua opetusta keskeyttää kuopuksen takia. Onneksi ruutuilu on pienimmällä pysynyt 1-2 Kaapossa koulupäivän aikana.

Itse tällä hetkellä toivon, että lapseni viihtyisivät kotikoulussa koko lukuvuoden. Saa nähdä, miten mun käy. Karkaako mun oppilaat kouluun takaisin? Sitä kysytään niiltä 19.9 seuraavan kerran. Siihen mennessä ehtii olla sekä hyviä, että huonoja päiviä. Näiden helteiden takia tämä tuntuu vähän epätodelliselta edelleen.

Ulkoilua

Vihdoin osattiin ostaa riittävän pienet valjaat kaneille. On ne vaan niin pieniä vieläkin. Nää valjaat käy myös marsuille ja meijän laiheliineille ne säädettiin melkein tiukimmalle asennolle. Ne menee kyllä niillä loppuun asti, koska ei nuo puput tuosta enää kovin paljoa varmasti kasva.

Molemmat tykkäsi ulkoilusta kovasti. Täytyy vaan ostaa toisetkin valjaat ja niihin pitemmät remmit, jotta pääsevät paremmin ottamaan spurtteja.

Lumi

Gandalfin nokka kohti hiekkalaatikkoa. Sinne oli kiva mennä vähän kaivelemaan.

Lumi olisi halunnut mennä kivenkoloon.

Kukkapenkki kiinnostaisi Lumia.

Oulurasteilla

Käytiin koko perheen voimin jo toista kertaa elämässämme Oulurasteilla. Kierrettiin semmoinen alle 3 km. rata, joka oli taas äärimmäisen hyvin suunniteltu karttamerkkien opettelun kannalta ja perheen pienimpien kannalta. Me olimme kyllä ainoita, jotka suunnistimme rattaiden kanssa. Siinä oli yksi lyhyt väli oikeaa metsää ilman polkua ja siinä jouduimme vähän matkaa kantamaan rattaita, mutta kokonaisuudessaan rattaista oli niin paljon iloa, että kyllä sen edestä yhden vaivalloisen pätkän kesti. Ilma oli mitä täydellisin, lähes kuuma, muttei kuitenkaan liian kuuma. Eväänä meillä muilla oli rusinoita ja vettä, mutta pojalla oli kaksi raakaa sipulia, jotka hän myös söi. Mikähän mahtaa olla lapsen ruokavaliossa pielessä, kun hän syö kaikki sipulit jääkaapista aina raakana.

Maisemat olivat kyllä ihania ja hyttysten määrä leveysasteeseen nähden todella vähäinen. Nauttikaamme nyt retken tunnelmista muutamalla kuvalla.

Pupujussikat

Voi näitä pupusia. Vihdoin viimein ne ovat reipastuneet sen verran, että kulkevat pitkin taloa. Ilokseni ne eivät papanoi tai pissaa vääriin paikkoihin, mutta joskus pitkässä turkissa kulkeutuu jokin yksittäinen papana liian pitkälle. Sisäsiisteys on siis mallikasta nykyään. Pari kertaa kanit ovat päässeet maistamaan lattialistaa ja olenkin käynyt ne läpi etiikalla. Sen jälkeen ne eivät ole enää maistuneet.

Tänään kokeilin moneen kertaan sisällä, joko pysyvät tämmöisen kompostiverkon sisäpuolella. Heillä ei sitten ollut tarvetta mennä niistä läpi sisällä. Veimme kanit ensimmäisen kerran ulos ja teimme tilavan aitauksen, jossa pupuset viihtyivätkin varmaan tunnin ennenkuin ruoho alkoi näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella. Lumi tuli läpi, mutta sain sen onneksi heti kiinni. Vahdin niitä juuri tämän vaaran takia erityisen tarkkaan. Tosi harmillista, etteivät ne vielä kolme kuisenakaan pysy verkon sisäpuolella. Kohta tulee kylmät säät ja sitten ne eivät tarkene enää ulkoilla kunnolla, koska sisäkaneina turkista ei tule paksua talven varalle. 

Kunnolliset hiekan kaivuulaatikot olivat ulkoillessa hittejä. Varsinkin Candalfilla on ollut kovasti tarvetta kaivaa sisälläkin. Raukka yrittää kaivaa mattoja ja kivilattiaa. En ole jotenkin sotkun pelossa tuonut hiekkalaatikkoa sisälle ja olen ajatellut järjestää kunnon kaivuuolosuhteet ulos.

Otimme sisältä ulkoiluun mukaan tutun pahvikopin, jotta kaneja ei aluksi pelottaisi niin paljon uudet olosuhteet. Lisää jännitystä ulkoiluun toi myös lapsilauma, joka kokoontui kanejamme ihmettelemään. Mukavaa, että kanit viihdyttävät laajemminkin. Heistä tulee myös varahoitajia reissujemme ajaksi. 

Kanit ilahduttavat koko perhettä. Olemmekin aikuisina todenneet kanien olevan takkaan verrattavaa rentouttavaa katseltavaa tai oikein hyviä näytönsäästäjiä. Tykkään myös niiden hiljaisuudesta. Ne eivät ole häiriöksi. Suosittelen kyllä pupusia lemmikkieläimiä kaipaaville. Ennakko-oletukseni oli, että kanit haisevat ja papanoivat ja pissaavat kaikkialle, mutta niiden hoito on mennyt kyllä tosi paljon eteenpäin ja sekä kanit, että niiden omistajat ovat varmasti onnellisempia kuin 80-luvulla, jolloin kanit olivat enimmäkseen häkeissään ja omistajat siivosivat epäkäytännöllisiä häkkejä ja puruja, joita levisi ympäriinsä.

Arki alkoi, elämä jatkuu

Nyt tämä pelkäämäni ja odottamani arki alkoi. Mies menee aamuisin töihin, naapureiden lapset menevät kouluun, mutta me nukumme unemme loppuun ja ehdimme odottaa nälän heräämistä ennenkuin syömme aamupalamme. Näin muutaman päivän jälkeen tuntuu ihan mukavalta ja itsekin alan pikkuhiljaa toipumaan alkujärkytyksestä, jonka enimmäkseen ympäristö on aiheuttanut erilaisen valintamme takia. Olemme siis aloittaneet kotikoulun pidon. Koululaiset ovat tehneet koulutyönsä mallikkaasti ja olen itsekin mallikkaasti pystynyt neuvomaan isompia ja pitämään 2-vuotiaan silti hengissä.

Koululaiseni ovat koko kesän leikkineet naapuriston lasten kanssa ja pihallamme on pyörinyt päivittäin kymmenkunta lasta. Eilenkin sosiaalisten taitojen harjoitteluun jäi kotikoulupäivästä huolimatta tai jopa sen ansiosta 8 tuntia aikaa. Ryhmässä olemista voi harjoitella liikuntaharrastuksissa, joita on tulossa nyt lapsille tavallistakin enemmän tälle lukuvuodelle.

Olen myös saanut yllättävän paljon neutraaleja ja jopa positiivisiakin kommentteja kotikouluiluun. Lähtökohtaisesti oletukseni oli, että kaikki maailman ihmiset, paitsi muut kotikouluperheet, vastustavat ideaa jyrkästi.

Olen jakanut matikan ja äikän jokapäiväisiksi oppiaineiksi ja 4. luokalla myös englantia on pikkuisen joka päivä eikä 2 kertaa viikossa, kuten koulussa. Olen laskenut, että aikalailla koulun kanssa oikeassa suhteessa menee, jos uskontoa, kuvista, kässää, musiikkia, ylttiä ja liikuntaa on päivittäisten aineiden lisäksi kerran viikossa tai jaksoitettuna samassa suhteessa. Kotikoulussahan ei tarvi orjallisesti tunteja laskea, vaan riittää, että oppimista tapahtuu. Taideaineet aijon pitää sopivan mittaisina jaksoina siihen nähden, miten ne luontevasti menee kelloon vilkuilematta. Liikuntaa tulee meillä harrastettua monipuolisesti ihan luonnostaan, joten se pyörii irrallaan iltaisin. Ainoana liikuntalajina uudessa ops:ssa mainitaan uiminen ja se helpottaa huomattavasti liikunnan järjestämistä kahden lapsen kotikoulussa, kun lapsia ei satu olemaan jalkapallojoukkueellista. Meillä kukaan ei kyllä edes pidä jalkapallosta eikä jääkiekosta.

Kotikoulutunnelmat ovat tällä hetkellä ihan hyvät, vaikka onhan se työläämpää arkea kuin pelkän 2-vuotiaan kanssa kotiäitinä oleminen. Ainakin näin alussa, kun pitää suunnitella kaikenlaista, kuten opettajien yleensäkin. Yllätyin, että kotikoulussakin lapsille tulee odotusaikoja, vaikka kuinka suunnittelisin opiskelut siten, että toinen tekee matikkaa, kun toinen tekee jotain, missä tarvii aikuista, niin jaloissa pyörii silti aina 2-vuotias ja välillä kaikki tarvivat äitiä yhtäaikaa johonkin. Odottaminenhan ei ole toki vaarallista ja vanhin osaa näköjään jo itsenäisesti käyttää ajan hyödyksi johonkin järkevään. Joka tapauksessa odotteluaika on huomattavasti pienempi kuin koulussa ikinä.

En kuitenkaan koe, että kuopuskaan tässä jää häviäjäksi, koska nyt hänen ei tarvitse kuskailla ketään kouluun ja kotona hengailu on varmasti laadukkaanpaa aikaa kuin turvaistuimessa kököttäminen, vaikka aamusta meneekin pari tuntia lähinnä isompien huomioimiseen. Siinä jää kuitenkin vielä 10 tuntia aikaa huomioida kuopusta, kun isommat eivät vapaa-aikanaan enää juurikaan aikuista tarvitse.

Omasta jaksamisesta täytyy opetella huolehtimaan. Tarvin itselle arkeeni haasteita, joita nyt kotikoulun organisointi kivasti tuokin, mutta lisäksi tarvin aikaa, jolloin en ole omien lasteni kanssa ja näen muita aikuisia. Tähän olen varautunut ilmoittautumalla kahteen tanssiharrastukseen. Lisäksi haluaisin vielä oppia soittamaan paremmin pianoa ja harkitsen lisäksi pianotuntien ottamista. Tämä arki vielä hakee uomiaan ja jatkuvasti huomaan jotain muokkaamisen tarpeita.


Muokkaus: Viikonlopun vietto on kyllä ollut rankkaa. Molemmat kotikoululaiset ovat sortuneet kouluhommiin myös viikonloppuna ja minä en ole hennonut kieltää niiden tekemistä enkä ole pystynyt kieltäytymään auttamasta. Tytär on ommellut pehmokaniaan ja tarvinut siihen henkistä tukea. Poika taas on intoutunut oma-aloitteisesti kuvishommiin ja nytkin iltapuhteena opettelee englannin kappaleen sanoja tietokoneella Quizletilla. Toisaalta mukavaa, kun opsikelu tuntuu näin innostavan.

Kanilan elämää

Olemme nyt viikkokausia pitäneet kaneille reittiä vapaana muihin tiloihin, mutta jostain syystä kanit eivät ylitä kynnystä. Ne asuvat teknisessä tilassa ja khh:ssa, mutta eivät mene pesuhuoneeseen eikä yleisiin tiloihin edes pienellä kannustuksella. En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Eivätkö kaikki kanit olekkaan uteliaita? Toisaalta pääsemme helpolla, kun ei tarvitse laajempaa elinpiiriä pitää kaniturvallisena.

Kotikoulukokeilu

Miksi laittaa lapsensa kotikouluun, jos edellinen koulu on hyvä?
Miksi ei laittaisi lapsiaan kotiopetukseen, jos sattuu olemaan pätevä opettaja ja kotona kuopuksen takia koko lukuvuoden?

Kokeilemme nyt ainakin kuukauden ajan kotiopetusta, koska sen kokeilemattomuus jäisi varmasti vaivaamaan meitä. Lapset ovat innoissaan ajatuksesta ja kouluun saa palata, jos siltä tuntuu. Minusta on mukavaa päästä taas opettamaan ja on mukavaa olla joutumatta kuskaamaan lapsia kouluun päivittäin autolla. Ilmassa on paljon kysymysmerkkejä arjen toimivuudesta, jännitystä äidin ja opettajan roolien yhdistämisestä sekä kauhua yhteiskunnan valtavasta vastustuksesta poikkeukselliseen oppivelvollisuuden suorittamiseen.

Minulle on sanottu, että vain hyvin erikoiset ihmiset opettavat lapsiaan kotona. Olen vastannut, että mehän olemme hyvin erikoinen perhe. Kunta antoi meille kirjallisen ohjeen, jossa korosti meidän tippuvan pois kouluterveydenhuollosta, kouluruokailusta, koulukuljetuksista ja erityisopetuksesta. Noista mitään en koe juuri nyt tarvitsevani ja kunnan on onneksi otettava meidät takaisin noiden palveluidensa piiriin milloin me vain suvaitsemme siitä ilmoittaa. Kunta ei aijo kustantaa koulukirjoja lapsilleni, vaikka säästääkin kaikista edellä mainituista kuluista. Koulukirjat ovat todella kalliita itse hankittuina.

Haaveissani meillä on rauhallinen arkiaamu, jolloin kaikki saavat herätä omaan tahtiin, aamupalaa ei tarvitse syödä ennenkuin nälkäkin on herännyt. Rauhallisen aamun jälkeen alkaa koulu, jota kestää noin kaksi tuntia. Koulutehtäviä saa tehdä sisällä tai vaikka riippumatossa säästä ja mielialasta riippuen. Yltin tunnilla pääsee metsään takapihalta. Teknisen työn tunnilla voi nikkaroida vaikka majaa. Kuviksessa taidetta voi tehdä kätevästi hiekasta ym. luonnon materiaaleista näin alkusyksystä. Voi kuinka minussa asuva pieni opettaja pursuaa ideoita, joita ei normiluokassa tule toteutettua.

Liikuntapalveluja ostetaan balettikoulu Sinikellolta, City Dancelta breikin muodossa ja parkour-kerhosta. Yritämme saada paikkaa vielä telinevoimistelusta ensi lukuvuodelle. Kotoa löytyy tramppaa, kiipeilyseinää, pyöriä ym. Olen syvästi iloinen siitä, että uudessa ops:ssa ei enää mainita muita liikuntalajeja kuin uinti. Siinä kehoitetaan monipuoliseen liikuntaan, joissa kehitetään sitä sun tätä asiaa. Etsimme siis monipuolisuutta ja kokeilemme monenlaista. Onneksi perheemme ei ole jalkapallojoukkueen kokoinen, sillä meistä kukaan ei pidä jalkapallosta.

Kauhukuvissani todellisuus on kuitenkin sitä, että minä tiuskin ja viuskin lapsia töihin ja lapset tiuskii ja viuskii takaisin ja lopulta hommat tulee hoidettua, mutta kenelläkään ei ole mukavaa. Lisäksi 2-vuotias pistää kaiken tuhovoimansa peliin aina, kun yritän opettaa isompia.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, tuleeko tästä unelmien vai kauhujen syksy. Onneksi tämä on vain kokeilu ja voimme palata entiseen hyvään koulumaailmaan heti, kun siltä tuntuu.

Kanilan elämää

Lumi ja Gandalf ovat asunteet meillä nyt 2 viikkoa ja ovat kasvaneet aivan silmissä. Me olemme myös kasvaneet kanien kasvattajina.

Sisäsiisteys

Aluksi kanien sisäsiistiksi opettaminen tuotti työtä. Siivosimme kanien huoneen eli teknisen tilan joka päivä, jotta saimme vääriin paikkoihin tulleet pissat ja kakat pois. Ostin kaneille toisenkin vessan, koska näytti, että vessapaikkoja oli useampia. Toinen vessa on kissojen vessalaatikko eli aika iso. Pienen totutteluajan jälkeen ja huoneen järjestyksen muututtua jätimme kulmavessan kokonaan pois käytöstä.

Ruokakuppikin mahtuu hyvin ison vessan lattialle ja vessa-asioille jää silti tilaa riittävästi. Näin olemme saaneet kahdessa viikossa lähes sisäsiistejä kaneja. Joitain yksittäisiä papanoita tulee edelleen matolle, mutta se johtuu varmaan älypelistä, jossa on ruokaa ja niitä syödessään kanit papanoivat jonkin verran.

Kanien arki

Kanit saavat olla vapaana kodinhoitohuoneessa päivisin aina, kun olemme kotona eli melkein koko ajan. Täytyy vielä tarkkailla niiden käytöstä lisää, jotta myöhemmin uskallan jättää ne myös yöksi vapaaksi. Tällä hetkellä pelkään vielä hiukan kaappien ovien puolesta.

Onneksi 2-vuotiaamme ei yletä vielä oven kahvaan, joten kanien suojeleminen hänen hoidoltaan onnistuu jossain määrin. Usein khh:n ovi jää kuitenkin auki ja silloin perheemme innokkain hoitaja pääsee livahtamaan sisään. Oven auki jääminen ei siinä mielessä haittaa, että puput eivät ole vielä uskaltautuneet tulemaan yleisiin tiloihin. Joskus olemme niitä sinne oikein houkutelleetkin. No kaikki aikanaan.

Kanien viihdepaketti

Lapset keksivät aika pian rakennella kaneille ratoja puuklapeista, joita takan takia löytyy runsaasti. Niistä on ollut myös iloa pupujen hampaille. 

Viime yön innovaationi oli kyllä oikea helmi: Lapset rakensivat dubloilla tunneliverkoston kaneille. Siitä tuli kaksi kerroksinen, mutta myös katolle pääsee kulkemaan. Kanit ovat olleet siitä otettuja ja se on tullut innokkaaseen käyttöön. Hoksasin, että legot ovat kovaa muovia ja ne saa pestä, jos niihn tulee papanoita tai muuta ei-toivottua ainesta.

Ruokinta

Kanilan sisustus on muutenkin kehittynyt kahdessa viikossa paljon. Nyt heinät ja ruoho ovat omissa telineissään verkossa kiinni, jotta syödessä tulevat kakat jäävät vessalaatikkoon, mutta ruoka ei pääse sotkeentumaan.

Ruuaksi olemme antaneet junioreille tarkoitettuja pellettejä, ruohoa, apilaa, heinää, hapankorppua, näkkäriä, ruispaloja, kurkkua ym. Tuore ruoho ja erityisesti apila tuntuu maistuvan ja sitä menee niin paljon kuin annetaan. Olemmekin pakastaneet nyt ensi talvea varten pakastepusseissa ruohoa talven varalle jonkin verran. Talven annoskoot pidämme aika pieninä, koska silloin ruohoa ei voi kuitenkaan antaa päivittäin ja kanien maha menee helposti sekaisin ruokavalion vaihdoksista.

Kuopuksen synttäreiden kunniaksi isosisko teki pupuillekin synttärikakun hapankorpuista ja muista herkuista. Tykkäsivät.

Synttärikakku

Ulkoilu

Ulkoilu on meillä vielä täysin retuperällä. Ostamistamme kompostiverkoista menee vieläkin kaninpoikaset läpi, joten suunniteltua ulkohäkkiä ei ole kannattanut vielä laittaa. Valjaatkin on ostettu, mutta nekin ovat vielä aivan liian suuret. Kanien kasvamista odotellessa olemme käyttäneet niitä pihalla vanhassa marsun häkissäni. Siellä on ollut viihteenä hiekkalaatikon kaivamista ja innokkaita lapsia naapurustosta ruohoa syöttämässä.

Tilataide

Naapurin pojat tuli pyörillä meille Minecraf -laneihin. Hupasesti sataa tihutti vettä niien pyörien päälle.

Shampooton elämä

Luin tällaisen uutisen ja hurahdin heti kokeilemaan shampootonta elämää. Itseänikin ahdistaa kaikenlaisten kemikaalien turha käyttäminen ja nyt olen kotiäitinä, joten ulkonäölläni on hyvin vähän väliä. Osittain samasta syystä en ole meikannut juurikaan elämäni aikana. Suurin syy meikkaamattomuuteen on kuitenkin syvä laiskuus ja piittaamattomuus omasta ulkonäöstä.

Lapsena pesin kerran naapurin mummolassa hiukset raa'alla kananmunalla. Leikin vanhanaikaista elämää ja se oli hauskaa. Tänään, varmaan 20 vuotta myöhemmin toistin kananmunapesun. Vastaisuudessa otan kyllä munan pois jääkaapista etukäteen, koska jääkaappikylmä muna tuntui aika viileältä päässä.

Mulle saa antaa vinkkejä shampoon korvikkeista, jos joku on niitä enemmänkin kokeillut.

Viikon kuluttua

Hiukset on nyt munan keltuaisilla pestyjä jo useampaan kertaan. Huomasin, että pitkät hiukseni tarvivat ainakin kahden munan keltuaiset puhdistuakseen. Opin myös kuinka tärkeää on pestä kuumalla vedellä, jotta rasva irtoaa ja lopuksi huuhdellaan viileällä, jotta huokoset menevät kiinni. Sillä on oikeasti merkitystä.

Sain myös valaistuksen siitä, ettei hiusten kannata olla niin pitkät, että niiden harjaaminen kestää vartin ja laiskana ihmisenä en jaksa harjata kunnolla usein, joten pidän aina lettiä niskassa. Hetken mielijohteesta sain mieheni leikkaamaan hiuksistani 15-20 cm pois ja kyllä oon tykännyt. Hiukset eivät takkuunnu lainkaan samaan tahtiin, vaikka ovat luonnonkiharat ja niitä voi jopa pitää auki, koska niiden kanssa pärjää kohtuullisella vaivalla. Pitkät hiukseni ovat nyt lasipurkissa säilössä. Jos joskus saan riittävästi agressiota aikaan, niin vien ne peruukkien tekomateriaaleiksi.

Uusina viritelminä testailen nyt hamppusaippuaa ja Kehäkukka hiustenhoitoainetta. Molemmat luomuja. Ensivaikutelma on aika karheat hiukset, mutta puhtaan oloiset. Suositellaan useampaa käyttökertaa ennen tuomitsemista. Niitä odotellessa.

Hamppusaippua hiuksiin.

Leikkimökki

Meijän leikkimökki on kovassa käytössä. Leikkimökki on itse tehty taloprojektin jälkeen jätelaudoista. Projekti paisui aikalailla ja samaan yhteyteen tuli rakennettua myös keinut ja köysirata. Leikkimökin katolle pääsee kiipeämään joko köysitikkaita pitkin tai kiipeilyseinää pitkin. Leikkipaikan hinnaksi tuli jätelaudasta huolimatta yli 1000e. Työnjälki on aika huonoa ja suurpiirteistä, koska aijempaa kokemusta ei ollut ja materiaalit olivat jätettä. Hyvin se on lapsille kelvannut eivätkä naapuritkaan ole valittaneet.

Kanit

Meille muutti eilen asumaan kaksi kania. Ne ovat leijonaharjaksen ja kääpiölupan risteytyksiä eli aika pienikokoisiksi jäävät. Kanit syntyivät 20.5 ja ovat vielä aivan ihanan suloisia poikasia. Vastoin kaikkia ohjeistuksia, meillä asuu nyt kaksi poikakania. Nimien vaihtelu on vielä aika vilkasta. Aamulla meillä asui Lumi ja Thorin Tammikilpi, mutta illalla Lumin kaverina asuikin Gandalf Harmaa. Mielenkiinnolla odotan huomisia nimivalintoja.

Kanien hoito on muuttunut paljon lapsuuteni ajoista tai sitten hoidin kanini silloin puutteellisilla tiedoilla. Nykyajan kaneja opetetaan sisäsiisteiksi ja niitä pidetään sisällä, kuten kissoja. Häkissä käydään syömässä ja vessassa. Mielenkiinnolla odotan, voiko tämä olla mahollista ja kykenenkö itse opettamaan kanini niin sisäsiisteiksi.

Tyttäreni on haaveillut kanista jo 3-vuotiaasta asti ja minullekin tuli kanikuume muutaman vuoden painostuksen jälkeen. Minulla on allergiataustaa, joten etenimme hyvin varovasti. Ensin suunnittelimme talviasuttavan kanilan rakentamista. Sitten ostimme allergiaystävällisiä heiniä kokeeksi. Nukuin niiden kanssa yhden yön ja totesin kestäväni heiniä sisätiloissa. Kanitietoutta päivittäessäni, huomasin, että sahanpurun laittaminen häkin pohjalle oli täysin vanhentunut tapa ja nykyään käytetään mattoja ja vessaankin löytyy puupellettejä, jotka eivät pölise niin helposti. Toivo sisäkaneista alkoi heräämään ja mieheni nerokas keksintö teknisen tilan muuttamisesta kanin häkiksi ratkaisi ongelmamme täysin.

Tekninen tila vuorattiin lehtikompostiverkolla, jotta putket ja johdot saisivat olla rauhassa. Sähkötaulun eteen ostettiin myös muovipleksi antamaan lisäsuojaa. Pesuhuoneen käsisuihkun letkuun ostettiin jatkopala, jotta käsisuihku yltäisi tekniseen tilaan asti. Joku viisas oli rakennuttanut tekniseen tilaan oman kaivon ja vesieristeet lattiaan, joten sen voi suihkutella suoraan siihen eikä tarvitse kanniskella häkin pohjaa kylppäriin. Maton voi puistella pihalle. Äärimmäisen iloinen olen siitä, että ilmastoinnissa sattuu olemaan poistoventtiili juuri teknisen tilan katossa, joten kaneille haiseva ilma ei lähde kiertämään koko taloa, vaan poistuu samantien ulos. Näin saimme sisäkaneja eikä kukaan saa allergisia oireita eikä meillä haise niin pahalle kuin voisi haista.

Kun haimme kanit Kemistä, huomasimme toki heti rakennelmamme aivan surkeaksi. Kanit olivat niin pieniä, että mahtuivat häkin reijistä keveästi. Eipä hätää, putkia voi suojella myös pahvilla ja oven laittaa kiinni. Häkkiä emme ole vielä kuitenkaan poistaneet turhana kapistuksena, koska se antaa kivasti lapsille rajaa, että he eivät mene härkkimään kaneja silloin, kun ne haluavat syödä tai nukkua rauhassa. Monenlaista kehitystä on muutenkin mielessä kanien huoneeseen, mutta annetaan ajan kulua ideoiden kehittyä. Näillä pärjätään näin alkuun.

Tässä kuvassa on Lumi. Hänen nimensä on säilynyt samana jo kaksi vuorokautta, joten voinen pitää sitä pysyvänä ratkaisuna. Lumi on vähän arempi näistä kahdesta, mutta tulee hyvin toimeen omistajansa kanssa. Lumi miettii aina pitempään, uskaltaako lähteä kodinhoitohuonetta tutkimaan, mutta se on vauhtiin päästyään paljon vauhdikkaampi kuin veljensä.

Ensimmäinen murina

Ajattelin murista täällä kaikenlaista elämääni liittyvää.