7. joulukuuta 2918

7.12

Aamu alkaa tavalliseen tapaan suuressa salissa. Pöllöt tuovat aamupostin. Lucy avaa päivän profeetan ja pääuutisena on Ginnyn kirjoittama artikkeli ankeuttajista. Uuden ajan ensimmäinen taikaministeri Kingsley Kahlesalpa päätti Voldemortin kukistuttua, että ankeuttajia ei saa ottaa enää ikinä takaministeriön käyttöön. Ne ovat liian epäluotettavia ja edes vankeja ei pidä rangaista ankeuttajien läsnäololla. Ankeuttajien hävittäminen on mahdotonta, koska ne ovat kuolemattomia ja lisääntyvät, kuten sienet, kosteissa paikoissa ja aiheuttavat sumua. Kahlesalpa hääti ankeuttajat Saharan autiomaahan. Siellä on ainakin hyvin vähän kosteita alueita lisääntymiselle.

Hermionen ministerikaudella tilanne on pysynyt samana, mutta jotain poikkeuksellista on nyt tekeillä, koska ankeuttajat ovat tulleet levottomiksi ja ne pyrkivät pois heille määrätyltä alueelta. Viime yönä ankeuttajat sitten vain lähtivät liikkeelle ja Harry Potterin aurorivirastolle tuli kova kiire torjua ankeuttajien lähtö. Yleensä ankeuttajia vartioi 20 auroria kerrallaan suojeliusloitsujen varassa. Nyt Potterin oli hälyytettävä koko auroriviraston väki ilmiintymään Saharaan torjumaan ankeuttajien maastamuutto.



Tilanteeseen pitäisi keksiä kuitenkin jokin pysyvä ratkaisu hyvin pian, koska Harry Potterin aurorijoukkoon kuuluu näin rauhallisina aikoina vain 100 velhoa ja heistä 50 tarvitaan pidättelemään ankeuttajia. Aurorit voivat siis piirittää saarta kahdessa vuorossa, mutta auroreita ei juurikaan riitä enää lainkaan normaaleihin tehtäviinsä. Parhaillaan ministeriössä pohditaan, miten ankeuttajien kanssa voisi neuvotella ja miten heihin voi vaikuttaa.



- Muistakaa, että Hilla on vielä pieni ja herkkä. Hänen kuultensa ei tämmöisiä juttuja sitten saa puhua, Mari varoittaa.
- Ei ei, Nooa vastaa.
- Olemmeko me nyt vaarassa, Riina kysyy Nooalta.
- No kyllä tämä aika huolestuttavalta tuntuu, vastaa Nooa innokkaana.
- Aurorit eivät kovin kauan pysty pidättelemään tilannetta. Joukot väsyvät ja työ on raskasta. Onneksi me viime vuonna opettelimme suojelius-loitsun, jos joku ankeuttaja tulee Tylypahkaan asti. Minäpä käyn opettajien pöydässä sanomassa professori Teddy Lupinille, että nyt kannattaa harjoitella suojelius-loitsua kaikkien oppilaiden kanssa pimeyden voimilta suojautumisen tunneilla. Nooa jatkaa.

- Mikä on suojeliusloitsu? Elmo sanoo.
- Minäkään en osaa sitä, Aada toteaa.
- Se on aika vaikea loitsu ja sen oppimiseksi täytyy harjoitella tosi paljon. Sillä torjutaan ankeuttajat. Sitä loitsiessa täytyy ajatella jotain onnellista muistoa. Minä ajattelen aina silloin eläimiä, joita olen pitänyt lemmikkeinä. Riina kertoo.



Oppitunneilla tosiaan harjoitellaan suojelius-loitsua. Riinan ilves putkahtaa taikasauvasta tottuneesti ja Nooan karhu onnistuu hyvin. Saagalla on töitä kissa-suojeliuksensa kanssa, koska siitä meinaa edelleenkin usein tulla töpöhäntäinen. Illalla Riina ja Nooa antavat tukiopetusta Elmolle ja Aadalle, jotta he edistyisivät omien suojeliusloitsujensa kanssa. Lucy tapaa Albus Potterin poikansa Jimin kanssa palkintohuoneessa, jossa isä opettaa pojalle suojeliusloitsua. Jim harjoittelee kovasti ja saa sauvasta jo kipinöitä, kunnes yhtäkkiä keksii kysyä isältään, että mikä on se onnellinen muisto, jonka avulla tämä saa suojeliuksensa esiin.

- Minä ajattelen aina vaariasi Harry Potteria. Vaikka minulla oli Tylypahkassa vaikeaa ja oli raskasta olla suvun ainoa Luihuinen, niin isä kuitenkin lopulta auttoi minua ymmärtämään oman paikkani tässä maailmassa. Ajankääntäjän käytön jälkeen elämäni Tylypahkassa muuttui mukavammaksi ja Scorpius Malfoy sai käydä lomilla perheeni luona kylässä. Myös isäni ja Draco alkoivat tulla paremmin toimeen toistensa kanssa. Ei heitä nyt varsinaisesti ystäviksi voi sanoa, mutta heillä on paljon yhteisiä muistoja, joille he voivat jo nauraa yhdessä. Harry Potter näki myös paljon vaivaa sen eteen, että tupien välit paranisivat ja Luihuisiin ei suhtauduttaisi enää niin ennakkoluuloisesti.

- Ole vaan poikani sinäkin ylpeä luihuisuudestasi.