23.12.2017 joulukalenteri

Hermionen puhe suuressa salissa aamulla:

Arvoisat tylypahkalaiset ja aurorit ja ministeriön edustajat. Nyt on tullut aika kiittää kaikkia suuresta panostuksestanne eilisessä sodassa. Maahisten kanssa neuvottelut ovat edenneet hyvin. He ovat aamulla palauttaneet kaikki Tylypahkasta varastamansa astiat, rohkelikon miekan ja joulukoristeet. Minun on ilo ilmoittaa teille, että maahiset ovat suostuneet rauhanehtoihimme ja he tyytyvät nyt osaansa velhopankki Irwetan omistajina ja velhojen ja noitien aarteiden vartijoina. Maahisten kaivosten olosuhteita parannetaan ja maahislapsille rakennetaan omia kouluja ja sairaala sekä maahisvanhainkoteja. Velhot toteuttavat nämä suunnitelmat omalla kustannuksella ja sauvatyöskentelyllä ja se kuittaa velan, joka Tylypahkan entisöimisen takia on otettu.

Tänä päivänä julistan tylypahkalaisten joululoman alkaneeksi ja kaikki halukkaat voivat mennä koteihinsa viettämään joulua.

Riina ja Saaga halaavat pitkään. Saaga lähtee Minean ja muiden Nissilöiden luokse viettämään jästijoulua.

Nykäsen perhe kokoontuu Numerologian opettajan asuntoonsa ja kertovat pitkään eilisen päivän kokemuksistaan. Nooalla on mukanaan elpymyskivi ja hän ehdottaa, että kutsuttaisiin Vilho vaari paikalle kertomaan lapsuutensa joulusta. Kaikki ilahtuvat ideasta ja se toteutetaan.

JOULUN ODOTUSTA

Huhtalan talo seisoi Vuolteen kylällä pellon teunassa. Talossa asui Isä Vilho, äiti Aili ja kahdeksan lasta. Joulukuu on alkanut ja lapset odottavat aattoiltaa. Vanhemmat kertovat , että Joulupukille voi esittää toivomuksia kirjoittamalla kirjeitä. Joulupukin kirjeet on viisasta laittaa metsänreunassa olevan polttopuukasaan puiden rakosiin. Sieltä tontut ne hakevat ja lukevat. Kirjeitä syntyi ja ne piilotettiin neuvottuun paikkaan.

Jouluruokia varattiin. Ostettiin lipeäkalaa eli kuivattua turskaa kaupasta. Niitä piti liottaa monta päivää, että saatiin kalat pehmenemään. Minusta lipeäkala ei maistunut mitenkään hyvältä, mutta oli perinteistä jouluruokaa. Äiti Aili leipoi joululimppua ajoissa paljon. Joululimpputaikinaan laitettiin muistaakseni perunaakin ja limput vietiin aitan viljalaariin säilytykseen. Kun limppuja joulunaikaan syötiin oli niiden kuorien rakoon tarttunut jyviä.

Joulun valmistelu oli kiireistä aikaa. Äiti Aili kutoi aina jotain sataperäistä. Höyläpenkki oli tuotu tupaan ja isä Vilho jäi usein iltaisin askartelemaan puusta jotain salaperäistä. Vanhimmat lapset yrittivät miettiä mitä voisi joululahjaksi keksiä ja valmistaa kun rahaa oli kovin vähän.

Joulukuusi haettiin omasta metsästä isän ja lasten voimin. Lapset leikkasivat kuusen koristeita värillisestä paperista tai kahvipaketin sisäkuoresta. Kun sähkökynttilöitä ei vielä ollut niin ostettiin joulukuuseen ohuita palavia kynttilöitä. Kuusenkynttilät sidottiin narulla oksiin kiinni ja sytytettyyn jouluaattona. Piti olla tarkkana ettei joulukuusi syttynyt kynttilöistä palamaan kun liekki lähestyi oksaa. Kun kynttilät oli kuusessa palaneet vaihdettiin tilalle uudet.

Lapsille muistutettiin, että kannatti olla kilttinä ettei joulutonttu muuta lahjakääröön toisen lapsen nimeä.

- Kiitos Vilho-vaari, Mari sanoo.

- Olipa hauska tavata, Hilla kuiskaa ujosti.

- Vanhat tarinat ovat kyllä kiinnostavia, Riina toteaa.

- Näemmehän sinut vielä toistekin, Nooa toivoo.

- Näkemiin. Voin kyllä käväistä huomenna kertomassa jouluaatosta, jos haluatte, paljastaa Vilho.

- Jee, huutavat lapset yhteen ääneen.